OHDAKE

Ohdake on siinä mielessä hankala kasvi esitellä, koska siitä ei löydy tietoa. Se on samankaltainen kuin takiaiset, mutta käyttöarvoltaan vähäisempi. Kaikki tiedot ohdakkeen käytöstä ja reseptejä saa laittaa mulle, niin nostetaan tämänkin kauniin kasvin tunnettavuutta. :)

Ohdakkeet

Huopaohdake (Cirsium helenioides)

Keltaohdake (Cirsium oleraceum) (Kaaliohdake, harvinainen)

Pelto-ohdake (Cirsium arvense)

Piikkiohdake (Cirsium vulgare)

Suo-ohdake (Cirsium palustre)

Ohdake tunnetaan erityisesti viheliäisenä rikkaruohona, joka leviää helposti.

Ohdaketta on aikoinaan käytetty paljon Suomessa ja Ruotsissa ”kaaliksena”, eli sitä syötiin kaurajauhoilla suurustettuna keittona. Ohdakkeen varresta on tehty potaskaa lasitehtaisiin.

Harvinaisin ohdake Suomessa on Keltaohdake ja valitettavasti se on myös maultaan kaikkein paras. Keltaohdakkeen siis kannattaa antaa kasvaa ja tyytyä käyttämään muita lajeja.

Ohdakkeesta, (varsinkin piikkiohdake) käytetään juurta, nuoria versoja ja lehtiä sekä kukkaspohjus. Aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä kannattaa kerätä kasvin tärkkelyspitoiset juuret talteen. On muistettava, että ohdake on kaksivuotinen, joten juuret otetaan joko ensimmäisen vuoden syksyllä tai toisen vuoden keväällä. Toisen vuoden syksyllä juuria ei kannata kerätä, koska kasvi käyttää kaiken tärkkelyksen loppuun ja kuolee.

Juuret käytetään keittoihin, muhennoksiin ja patoihin. Oikein isot juuret kannattaa viipaloida ja keittää öljyssä ranskalaisten perunoiden tapaan. Nuorista versoista ja lehdistä poistetaan piikit ja versot kuoritaan. Versot ja lehdet käsitellään pinaatin tapaan ja käytetään vihannesten seassa. Pienet, nuoret lehdet käyvät myös salaattiin piikkien poiston jälkeen. Ohdakkeen hyvä maku johtuu inuliinista.

Kukkapohjukset kerätään kun kukinta on täydessä loistossaan. Pohjukset valmistetaan artisokan tavoin, keittämällä tai hauduttamalla. Ohdake, takiainen ja artisokka ovat kaikki läheistä sukua ja ne maistuvat samalta.

Ohdakkeen varsi sisältää vahvoja kuituja, joista voi valmistaa vaikkapa siimaa ongintaan. Kuidut ovat varren kuoressa ja kuori irtoaa helpommin latvasta päin. Ennen kuorimista on hyvä poistaa kaikki piikit. Kuitu kelpaa myös paperimassan valmistukseen ja se on väriltään valkoista tai kermanväristä.

Varsinaista lääkekäyttöä ohdakkeella ei ole.

Ohdakesalaatti

2 kkp puhdistettuja ohdakkeen lehtiä

½ kkp hienonnettua sipulia

1 tl väkevää sinappia

2 rkl viinietikkaa

2 rkl öljyä

1 kovaksi keitetty muna

Suolaa, pippuria

Ohdakkeen lehdistä poistetaan piikit ja leikataan ohuiksi suikaleiksi. Lehdet ja sipulit sekoitetaan. Valmistetaan kastike, joka kaadetaan salaatin päälle. Jäähdytetään ennen tarjoilua ja koristellaan munan lohkoilla.

Ohdakemunakas

1 dl lehtiä

2 munaa

1 dl maitoa

Suolaa, öljyä

Hienonna lehdet, vatkaa munat ja sekoita aineet keskenään. Paista pannulla miedolla lämmöllä.

Ohdake (Cicely Mary Barker)
"Peltosarkaani puolustan
jos kitkijän käsi tarttuu
niin isken väkäsen vihlovan,
ja siitä sen tieto karttuu.

Mutta ohi voit rauhassa kipaista.
Juurilleni jään.
Jos et aio hipaista,
niin en pistäkään.

Kukkani hehkuvan punainen
voimaansa julistaa.
Ja hahtuvat lehtävät leijuen
sitten kun syksy saa."