KATAJAinen kansa....

Kataja

kotikataja (Juniperus communis)

Älä käytä koristekatajia, jalostetut koristekatajat saattavat olla myrkyllisiä tai niillä ei ole käyttöarvoa.

Katajan puuaines on sitkeää, se taipuu muttei katkea helposti, siksi suomalaisia onkin kutsuttu ”katajaiseksi kansaksi”. Katajan marjamaiset kävyt kypsyvät kolmantena kesänä ja katajassa onkin aina eri vaiheessa olevia marjoja.

Katajasta voi puuaineksen lisäksi hyödyntää vuosikasvaimet, havut sekä marjat. Juuria, kuorta ja sisäkuorta voi käyttää erilaisissa punontatöissä. Kuoresta saa myös paperimassaa ja sytykepalloja. Kasvivärjäyksessä kypsillä marjoilla, alunapuretuksella, saa oliivinruskean sävyn. 

Havuja käytetään esimerkiksi lihan ja kalan savustuksessa tuomaan hyvää aromia. Marjat sisältävät sokereita, hartsia, haihtuvia öljyjä ja C-vitamiinia. Marjat kelpaavat tuoreena ja kuivattuna yrttijuomiin, oluen ja viinan mausteeksi. Pula-aikana marjoista on keitetty siirappia. Monelle katajanmarja on edelleen tuttu riistaruokien mauste. Katajanmarjalla voi maustaa myös puolukkahilloa; 12 katajanmarjaa kiloon puolukkahilloa.

Vuosikasvaimista on haudutettu yrttijuomaa. Kerkät kerätään alkukesällä ja niitä haudutetaan kiehuvan kuumassa vedessä n. 5 minuuttia.

Magiassa katajasta valmistettu sauva edustaa suojelua, rakkautta, karkotusta, terveyttä ja varkauden estoa. Ruton aikaan sairaaloissa poltettiin katajaa ja rosmariinia ilman puhdistamiseksi. Egyptissä käytettiin katajanmarjoja muumioinnissa ja hautaamisessa. Tiibetissä katajaa käytettiin rituaalisuitsukkeissa.

Kataja vahvistaa mielen voimia, sillä on karkotettu noitia, vaikka kataja on yksi varhaisimpia noitien suitsukkeista. Katajaa on käytetty naisten tarpeisiin; sillä on hoidettu kuukautisten puuttumista, estetty hedelmöitys ja varsinkin rohtokatajaa on käytetty abortin tekoon. Kataja puhdistaa, parantaa ja suojelee. Katajaa polttamalla voi puhdistaa menneet ja ottaa uudet asiat vastaan.

Katajanmarjat kohottavat mielialaa, karkottavat väsymystä, auttavat stressissä. Muutama pisara katajaöljyä vesiastiassa sairaan huoneessa edistää parantumista.

Katajalla hoidettavia vaivoja ovat reumatismi, nivelreuma, turvotukset, kihti, lihaskivut, suolistokouristukset, tulehdukset, suolistovaivat, virtsatietulehdukset, ummetus, ruuansulatusongelmat, peräpukamat, keuhkoputkentulehdus, hengitystievaivat, kuukautiskivut sekä ihovaivat. Kataja on siis virtsaneritystä lisäävä, kouristuksia lievittävä, antiseptinen sekä se vahvistaa pintaverenkiertoa.

Annostus: Yrttiteenä kulauksittain pitkin päivää 1-2g. Kuivattuja katajanmarjoja syödään 2-10g päivässä virtsanerityksen lisäämiseksi.

Kylpynä kataja lievittää kipuja, vähentää turvotusta.

HUOM. katajanmarjoja ei tule käyttää munuaissairauksissa tai raskauden aikana. 4-8 marjaa päivässä on suositeltava annostus, eikä katajaa saa käyttää jatkuvasti. Herkillä kataja saattaa aiheuttaa keskushermoston kiihotusta, ripulia, nopeaa pulssia, verenpainetta ja verivirtsaisuutta. Öljy saattaa ärsyttää ihoa, eikä sitä tuli käyttää sisäisesti.

Katajan pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa kaliumin puutetta.

Katajanmarjakalja

½ l marjoja

7 l vettä

1 rkl hiivaa

100g sokeria

Survo katajanmarjat kevyesti ja kiehauta ne vedessä sideharsopussissa. Veden ollessa haaleaa poista marjapussi ja lisää sokeri ja hiiva. Anna käydä hyvin, pullota ja säilytä viileässä.

Katajanmarjaetikka

Täytä pullo puolilleen survottuja marjoja. Kaada niiden päälle niin paljon ruokaetikkaa kuin mahtuu. Anna pullon seistä suljettuna 1kk. Etikkaa käytetään kastikkeisiin ja lihaan antamaan riistan makua.

Liiri

n. 1kg katajanmarjoja

10l vettä

Juomaan kelpaavat vain kolmannen vuoden kypsät marjat. Ne puhdistetaan ja survotaan kevyesti. Survos laitetaan astiaan ja raikasta vettä kaadetaan päälle. Juoma saa seistä 10-12 tuntia, sen maku on imelä, mutta raikas.

Hieno katajanmarjakastike

50g katajanmarjoja

¼ l lihalientä

50g korintteja

2 rkl valkoviiniä

1 rkl ruokaetikkaa

1 dl madeiraa

Survo marjat ja liota niitä korinttien kanssa vähässä vedessä. Sekoita lihaliemi ja valkoviini, kiehauta marjat ja korintit liemessä. Lisää etikka ja madeira. Tarjoillaan riistan, poron tai lintujen lihan kera.

OHDAKE

Ohdake on siinä mielessä hankala kasvi esitellä, koska siitä ei löydy tietoa. Se on samankaltainen kuin takiaiset, mutta käyttöarvoltaan vähäisempi. Kaikki tiedot ohdakkeen käytöstä ja reseptejä saa laittaa mulle, niin nostetaan tämänkin kauniin kasvin tunnettavuutta. :)

Ohdakkeet

Huopaohdake (Cirsium helenioides)

Keltaohdake (Cirsium oleraceum) (Kaaliohdake, harvinainen)

Pelto-ohdake (Cirsium arvense)

Piikkiohdake (Cirsium vulgare)

Suo-ohdake (Cirsium palustre)

Ohdake tunnetaan erityisesti viheliäisenä rikkaruohona, joka leviää helposti.

Ohdaketta on aikoinaan käytetty paljon Suomessa ja Ruotsissa ”kaaliksena”, eli sitä syötiin kaurajauhoilla suurustettuna keittona. Ohdakkeen varresta on tehty potaskaa lasitehtaisiin.

Harvinaisin ohdake Suomessa on Keltaohdake ja valitettavasti se on myös maultaan kaikkein paras. Keltaohdakkeen siis kannattaa antaa kasvaa ja tyytyä käyttämään muita lajeja.

Ohdakkeesta, (varsinkin piikkiohdake) käytetään juurta, nuoria versoja ja lehtiä sekä kukkaspohjus. Aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä kannattaa kerätä kasvin tärkkelyspitoiset juuret talteen. On muistettava, että ohdake on kaksivuotinen, joten juuret otetaan joko ensimmäisen vuoden syksyllä tai toisen vuoden keväällä. Toisen vuoden syksyllä juuria ei kannata kerätä, koska kasvi käyttää kaiken tärkkelyksen loppuun ja kuolee.

Juuret käytetään keittoihin, muhennoksiin ja patoihin. Oikein isot juuret kannattaa viipaloida ja keittää öljyssä ranskalaisten perunoiden tapaan. Nuorista versoista ja lehdistä poistetaan piikit ja versot kuoritaan. Versot ja lehdet käsitellään pinaatin tapaan ja käytetään vihannesten seassa. Pienet, nuoret lehdet käyvät myös salaattiin piikkien poiston jälkeen. Ohdakkeen hyvä maku johtuu inuliinista.

Kukkapohjukset kerätään kun kukinta on täydessä loistossaan. Pohjukset valmistetaan artisokan tavoin, keittämällä tai hauduttamalla. Ohdake, takiainen ja artisokka ovat kaikki läheistä sukua ja ne maistuvat samalta.

Ohdakkeen varsi sisältää vahvoja kuituja, joista voi valmistaa vaikkapa siimaa ongintaan. Kuidut ovat varren kuoressa ja kuori irtoaa helpommin latvasta päin. Ennen kuorimista on hyvä poistaa kaikki piikit. Kuitu kelpaa myös paperimassan valmistukseen ja se on väriltään valkoista tai kermanväristä.

Varsinaista lääkekäyttöä ohdakkeella ei ole.

Ohdakesalaatti

2 kkp puhdistettuja ohdakkeen lehtiä

½ kkp hienonnettua sipulia

1 tl väkevää sinappia

2 rkl viinietikkaa

2 rkl öljyä

1 kovaksi keitetty muna

Suolaa, pippuria

Ohdakkeen lehdistä poistetaan piikit ja leikataan ohuiksi suikaleiksi. Lehdet ja sipulit sekoitetaan. Valmistetaan kastike, joka kaadetaan salaatin päälle. Jäähdytetään ennen tarjoilua ja koristellaan munan lohkoilla.

Ohdakemunakas

1 dl lehtiä

2 munaa

1 dl maitoa

Suolaa, öljyä

Hienonna lehdet, vatkaa munat ja sekoita aineet keskenään. Paista pannulla miedolla lämmöllä.

Ohdake (Cicely Mary Barker)
"Peltosarkaani puolustan
jos kitkijän käsi tarttuu
niin isken väkäsen vihlovan,
ja siitä sen tieto karttuu.

Mutta ohi voit rauhassa kipaista.
Juurilleni jään.
Jos et aio hipaista,
niin en pistäkään.

Kukkani hehkuvan punainen
voimaansa julistaa.
Ja hahtuvat lehtävät leijuen
sitten kun syksy saa."